~.<

Kumppani ihastuu toiseen kesken elämäni rankimpien tunneprosessien… Hylkäämisen pelkoa, seikkailun tuulien kutsua, herkistymistä, epätoivoa ja epäilystä… Antautumista, nöyrtymistä

Mitä vittua tässä olisi paras tehdä?

Sukeltaa meditaatioon ja muuhun treeniin?

Levätä

Koittaa olla vielä parempi varmistaakseni etten tulisi hylätyksi?

Rakastella haavoittuvaisuuttani

Käpertyä peiton alle itkemään ja pitelemään itseäni?

Koittaa päästä enemmän terapiaan?

Ihastua itsekin toiseen?

Samaan vai eri tyyppiin kuin rakkaani?

Sit back and enjoy the show?

Ottaa jotain sopivaa psykedeeliä?

Antipsykoottia?

Streitata?

Olla yksin vai kurottaa kohti ystäviä?

Koittaa ratkaista mustasukkaisuus vai opetella nauttimaan siitäkin tunteesta?

Tehdä tästä taidetta! Surullista, koomista vai vihaista?

Kaikkea?

Jotain!
Ei mitään.

Miksi teen Toisesta erillisen? Tässähän kuitenkin runkkaan ykseydessä, miksi mustat sukat?
Pitäkää hauskaa! Mut ei “liikaa” (=älkää unohtako mua) Tai unohtakaa vaan mut muistakaa sit uudelleen, kunnioittakaa ja rakastakaa! Jooko?

Olenko tyhjä vai täysi? Miksi kaikki polarisaatio? Koira, ratkaise eturistiriita!


Kiitos!

Anteeksi!

Ole hyvä!

Haista vittu!

Rakastan Sinua!

<3